Työväen asuinrakennukset olivat yleisesti punamullattuja, ylempien työläisten tai johtajien talot puolestaan hillityn keltaisia. Kronkelkullan vaalea talo oli jo väristäkin päätellen johdon käytössä. Talossa oli neljä keittiön, kamarin ja eteisen käsittävää melko tilavaa asuntoa. Monet olisivat halunneet muuttaa näyttävään taloon, ja asiasta syntyi ruotsalaisittain kronkelia eli kiistoja ja eripuraa. Juuri tästä talo sai nimensä.

Ronkelissa asusti muuan metsätyönjohtaja Lindgren, yksinäinen leskimies, jonka luona istuttiin iltaa pelaamassa shakkia tai lyömässä korttia. Lindgren lunasti kylän parturilta mopon ja ajeli kohti merenrantaa, mutta onnistui matkallaan kaatumaan keskelle puroa. Siitäkös hän lannistui niin, ettei pyörän päälle enää uskaltautunut ja myi menopelin pois.

Ronkelin länsikulmassa oli jonkin aikaa postikonttori, ja posti-Elin muistetaan edelleen. Hän avasi luukun ja antoi hakijalle postit ja paketit. Ronkelin posti toimi vuoteen 1953 saakka, jolloin se siirtyi Postpoffiin. Talon eteläpuolella oli ulkorakennuksia ja pitkä rivi käymälöitä. Karjan lanta ja käymäläjätteet olivat arvokasta lannoitetta pelloille. Mutta huhu kertoo, että joku kyläläinen kantoi huussin sisällöt metsään sudenkuoppaan, susiako pyydystääkseen?