Kylän pitkä historia lyhyesti

Ruukin rautakausi

Sijainti merenrannalla, metsien keskellä ja Kuninkaantien varrella vauhditti alueen rautateollisuuden kasvua 1600-luvulla. Rautamalmi tuotiin pääosin Tukholman saariston kaivoksista. Koska raudanvalmistus vaati valtavasti puuhiiltä ja puuvarannot hupenivat, katseet kääntyivät itään: Suomen rannikko tarjosi sekä metsää että vesivoimaa.

Varhaisin ajanjakso, 1600-luvun lopulle ajoittuva myllykylän aika, ei luvannut vähäisen vesiuoman varaan rakennetuille viljamyllyille ja sahoille huikeaa tulevaisuutta. Vasta 1800-luvun puolivälissä raudan ja teräksen tekemisen teknologian kehittyessä ja Teijon alueen muiden ruukkien, Teijon ja Kirjakkalan jo toimiessa, alettiin Hummeldahlina tunnetun Matildan arvo ymmärtää. Vähäisestä vesivoimasta pystyttiin hyödyntämään se teho, jota putlaamon ja valssaamon perustaminen edellytti.

Vapaaherra Lorentz Creutz nuorempi rakennutti maan ensimmäisen terästakomon Mathildedaliin, Hummeldalin puron varteen. Varsinainen rautaruukki perustettiin Matildaan 1852. Silloin Bremerin mahtavaan teollisuussukuun kuulunut Teijon ruukinpatruuna Viktor Zebor Bremer rakennutti jokisuulle putlauslaitoksen. Pian koko kylän nimi muuttui Hummeldalista Mathildedaliksi Bremerin toisen vaimon mukaan.

Perustamisvuodestaan 1852 lähtien Mathildedalin ruukki keskittyi raakaraudan jatkojalostukseen eli putlaamiseen. Näin raakaraudasta saatiin keittoterästä, josta valssattiin kankirautaa. Sen markkinat alkoivat hehkua laajenevan kotimaisen kysynnän ja Venäjän viennin ollessa kuumimmillaan. Krimin sota (1853–1856) ja Saksan-Ranskan (1870–1871) sota lisäsivät kysyntää entisestään.

Bremerin kaudella ruukki kukoisti. Alueelle rakennettiin työväenasuntoja ja hiiliuuneja, tehtaalla valmistettiin maataloustyökaluja, höyrykoneita ja venemoottoreita. Ruukki oli enemmän kuin työpaikka. Kylästä poistuttiin harvoin, sillä yhteisö tarjosi väelleen sekä asunnon että elannon.

Teollisen tuotannon aikakausi

Uusi aikakausi alkoi, kun valssatusta kankiraudasta ruvettiin valmistamaan teollisia tuotteita ja raakaraudasta valutuotteita. Huippukausi sijoittui vuosisadan vaihteeseen ja osallistumiseen Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn omalla tuotteella: höyrykoneella. Kiinteät yhteydet rautamalmin lähteille Ruotsiin ja kauppa laajoille Venäjän-markkinoille loivat sen vankan perustan, jolla Mathildedalin menestys lepäsi.

Suomen maatalouden koneistumisen myötä tuotanto pysyi korkeana toista maailmansotaa edeltävän ajan. 1950-luvulla alkanut rautatievaihteiden ja -risteysten valmistaminen sekä laivojen romuttaminen jatkui 1960-luvun loppupuolelle saakka. Mathildedalin ruukki oli osa Teijon Tehtaat Osakeyhtiötä, ja ruukissa valmistettiin maatalouskoneita ja -laitteita. Merenkulkuneuvos Antti Wihuri osti Teijon Tehtaat vuonna 1958.

Elämysten aika

Teollinen toiminta päättyi 70-luvun lopulla, ja rakennukset jäivät tyhjilleen. Ruukkien ajan jälkeen 1980-luvulla alkoi suuri muutos kohti nykyistä lomakylää.

Viime vuosikymmeninä ruukkialuetta ja sen vanhoja rakennuksia on kunnostettu matkailun ja vapaa-ajan palvelujen käyttöön. Tavoitteena on vaalia historiallista kulttuurimaisemaa ja säilyttää ainutlaatuinen ruukkiympäristö elävänä myös seuraaville sukupolville. Kylä elää!

Lue lisää kylän historiasta Matildan kyläkirjan sivuilta.