Teijon ruukin omistaja, vuorineuvos Viktor Zebor Bremer rakennutti putlauslaitoksen Hummeldalin jokisuulle vuonna 1852. Näin oli Mathildedalin rautaruukki perustettu. Samalla Bremer rakennutti itselleen juhlavan kartanon siipirakennuksineen. Uusklassisen päärakennuksen suunnitteluun on saattanut osallistua myös italialaissyntyinen Charles Bassi, olihan hänen tyttärensä Bremerin ensimmäinen vaimo. Bassi oli suunnitellut lähialueiden aateliskartanoita, kuten Wiurilan ja Joensuun eli Åminnen kartanot Halikossa.

Ruukinkartanossa asuivat patruunat, tehtaanjohtajat ja myöhemmin insinöörit. Oli oma hevostalli ja viljamakasiini, upea puutarha ja sitä hoitamassa jopa kaksi puutarhuria. Siipirakennuksissa oli asuntoja työntekijöitä ja konttorihenkilökuntaa varten ja pihapiirissä varastorakennuksia, vaunuliiteri, kellari ja ruoka-aittoja.

Bremer oli tarmokas ja yrittäjähenkinen, hänen johdollaan tuotanto laajeni, ja ruukki kukoisti. Käynnistettiin valssilaitos, ja vuonna 1917 rantaan perustettiin laivatelakka. Takkirauta tuli pääosin Teijon ja Vantaan masuuneista, mutta myös Taalintehtaalta. Bremer suunnitteli ja mahdollisti ruukin toiminnan ja kehitti ympäröivää kylää, jolle Bremerin toinen vaimo, Ottiliana Mathilda Rehbinder, antoi nimensä.

Tehtailija Axel Frisk oli viimeinen Ruukinkartanossa asunut tehtaanjohtaja. Vuonna 1916 Teijon Tehtaat Osakeyhtiö osti Mathildedals Bruks Ab:n osakkeet, ja Frisk siirtyi Kemiöön johtamaan omistamaansa Björkbodan tehdasta. Sen jälkeen Ruukinkartanossa asui Mathildedalin tehtaan palkattua johtoa.