Postpoffiksi kutsutun talon arvellaan nousseen työväen asuntolaksi jo vuonna 1860, joidenkin tietojen mukaan 1890-luvulla. Totuus lienee jossain siellä välissä, sillä taloa rakennettiin monessa vaiheessa. Historian kerrostumat voi nähdä vaihtelevasta kivijalasta: siinä on käytetty niin kuonatiiltä, harkkokiveä kuin lohkokiveäkin. Talossa oli kolme asuntoa, ja uunien savu nousi kolmen tiilipiipun kautta.

Kyläläiset muistavat, että 1900-luvun alussa täällä asioitiin kauppias Wahlstenin puodissa, kun taas 1930-luvun sota-aikana tiloissa toimi klinikka. Myöhemmin talo palveli kyläläisiä postitoimistona. Tästä talo sai nimekseen Postpoffi ja – aivan kuten Rukoushuone eli Fredrikspoffikin – nimi löytyi nimikilpailun tuloksena.

Talon kulmalla voi ihailla Puistotien kauniita lyhtypylväitä. Ne ovat He-La Ky:n tuotantoa 1800-luvun mallin mukaan. Yrittäjä Heinonen oli tehtaan entinen työntekijä, jolle Wihuri oli vuokrannut valimon 60-luvun lopulla, kun tehtaan toiminta oli jo siirtynyt Teijolle. He-La Ky valmisti myös puiston penkkejä, pöytiä, kukkaruukkuja sekä saapasrenkejä ja alihankintana tehtiin valurautakölejä, lämpökattilan luukkuja, pianonrunkoja, katukaivojen kansia ja kiukaita. Ihan kaikkea mitä valaen saattoi tehdä. Tämä ruukkialueen viimeinen valimo toimi yli 20 vuotta.