Pakaritupa on yksi harvoista kylässä säilyneistä slagitiilirakennuksista – siis arkkitehtuurinen harvinaisuus! Kuona- eli slagitiilet valmistettiin kustannustehokkaasti masuunikuonasta, joka on raudanvalmistuksen sivutuote. Tiiliä käytettiin erityisesti teollisuusrakentamisessa, mutta myös esimerkiksi asunnoissa ja saunoissa. 

Leipomossa oli kaksi suurta leivinuunia, joita lämmitettiin haloilla. Lyydia siellä leipoi ja ripusti reikäleipiä tankoon katonrajaan. Korvapuustien tuoksu veti puoleensa nuoria miehiä. Paremmista ei osattu unelmoida!

Pikkuisessa leipomossa oli alun perin hellahuone ja kaksi leivintupaa, joista toinen palveli pitkään Osuuskaupan leipomona, mutta palautui myöhemmin alkuperäiseen käyttöön. Sisäänkäynti oli koillispuolella, jossa oli erillinen kuisti. Ilmeisesti jo 1900-luvun alkupuolella toinen leivintupa muutettiin asunnoksi, niin että asuintiloja oli nyt kaksi.
Aikojen saatossa talossa oli monenlaista asukasta, ja 40-luvun melskeissä paksut seinät tarjosivat suojan eräälle inkeriläispakolaiselle.