Tehtaalla oli varauduttu myös tulipaloihin. Ruukkialuetta kiersi aita, ja tehtaan työväki tuli töihin
vahtikopin kautta. Kopin viereen rakennettiin palokalustovaja todennäköisesti jo ennen sotia. Siinä
säilytettiin palokalusteita, ja niitä jouduttiin myös käyttämään – ainakin silloin, kun valimossa syttyi
tulipalo vuonna 1957.

Vain vuotta aiemmin oli Kirjakkalassa sijainnut nappitehdas palanut perustuksia myöten. Se oli
kohtalokasta, Alvar toteaa, sillä se merkitsi koko teollisen toiminnan loppua Kirjakkalan ruukilla.
Uusi nappitehdas rakennettiin pian, tällä kertaa Kirjakkalan sijasta Teijon teollisuusalueelle.

Mathildedalissa työt jatkuivat vielä, mutta työturvallisuus oli edelleen lapsenkengissä. Varsinkin
valimo oli vaarallinen paikka, ja keuhkosyöpä tehtaalla yleinen kuolinsyy. Hurjiakin tilanteita
sattui: eräskin työmies tarttui puserostaan sorvin pyöritettäväksi, toinen menetti sormensa
sirkkelissä. Alvar muistaa tehtaalta kyltin, jossa riimiteltiin: valssin pyörteissä voit menettää
sydämesi, mutta pyörivässä valssissa kätesi. Kyllähän se varoituksesta kävi!