Puuhiili eli sysi oli tärkeää polttoainetta, jota tarvittiin, kun rautaa jalostettiin korkeissa lämpötiloissa. Sitä tarvittiin myös höyrykoneisiin. Polttopuun kuivaus oli tärkeä osa tuotanto­prosessia. Ruukin alueella oli kaikkiaan viisi halkojen kuivatusuunia, mutta vain yksi niistä
on säilynyt. Myöhemmin tässä erikoisen näköisessä rakennuksessa kuivattiin lautoja
höyrykuivatuksella.

Puimakoneita tehtiin ruukissa jo 1890-luvulta lähtien. Ne olivat käsikäyttöisiä tai toimivat
höyrykoneella, myöhemmin maatalousmoottorilla. Sodan jälkeen maatalouskauppa oli vilkasta,
sillä maatiloja koneellistettiin kiivaasti siirtoväkeä asutettaessa. Teijon alueelle tuli paljon inkeriläisiä. Heistä suuri osa jäi asumaan pysyvästi, sillä ruukilta sai helposti töitä.

Ruotsalainen lisenssimalli, Agricola-puimakone, nousi päätuotteeksi. 1940- ja 50-lukujen vaihteessa niitä toimitettiin tehtaalta vuosittain 2000–3000 kappaletta. Myöhemmin merkin rinnalle tuli omia malleja, kuten Paavo, Karhu ja Pekka.

Antti Wihurin ostettua Mathildedalin tehdasalueen vuonna 1958 hän kehitti ja nykyaikaisti tuotantoa, ja konekantaa uusittiin. Hänen aikanaan ruukissa toimi autojen kokoonpanotehdas ja
telakka, joka keskittyi laivojen romutukseen.